Telkkä

Telkkä on yksi Suomen tärkeimmistä riistavesilinnuista. Telkkäkoiraan pää on tumma, auringon valossa vihreän metallinhohtoisena kiiltelevä ja sen ruumis mustavalkea. Sen suupielessä erottuu selkeänä iso valkea laikku. Telkkänaaras on ulkoasultaan koirasta vaatimattomampi. Sen pää on ruskea, vartalo harmahtava ja kaulassa sillä on valkea rengas. Kummankin sukupuolen silmät ovat väriltään kullankeltaiset.

Telkkä esiintyy kaikenlaisten vesistöjen äärellä. Lajin laajaan levinneisyysalueeseen kuuluvat Pohjois-Amerikka, Eurooppa sekä Pohjois-Aasia. Telkkä talvehtii Keski- ja Etelä-Euroopassa ja palaa keväällä Suomeen ensimmäisten muuttolintujen joukossa.

Suomalaisten kansalliseepos Kalevala alkaa kertomuksella, jossa maailma syntyy sotkan, nykyisin telkkänä tunnetun linnun, munimista munista. Luomiskertomusten takia telkkää arvostettiin ja aloittelevan metsästäjän ensimmäiseksi saaliikseen saama telkkä pidettiin erityisen onnekkaana enteenä.

Telkkä on kolopesijä. Se pesii mielellään myöskin sitä varten rakennetussa pesimispöntössä. Telkkä voi pesiä metsässä kaukanakin veden ääreltä, jos sopivia pesäkoloja ei lähempää vesistöä löydy. Telkät hyötyvät rantametsien säästämisestä, koska tällöin ne löytävät helpommin sopivan pesäkolon läheltä vettä. Myöskin lahopuiden säästämisestä ja lisäämisestä on hyötyä telkälle, koska se voi pesiä lahopuiden onkaloissa ja palokärjen (Dryocopus martius) niihin hakkaamissa koloissa.