Mänty on ainavihanta havupuihin kuuluva puulaji, joka kasvaa 15 - 30 metriä korkeaksi. Sen latvus on leveän kartiomainen. Männyn neulaset ovat 3 – 6 cm pitkiä ja pareittaisia. Sen kellanruskeat ja kartiomaiset kävyt ovat 1–3 kappaleen kimpuissa. Mänty kasvattaa syvälle maahan ulottuvan paalujuuren, jonka ansiosta se kestää hyvin myrskyjä.

Mänty kasvaa valoisilla kuivilla kangasmailla, lehdoissa, kallioilla, harjuilla, rämeissä ja korvissa. Levinneisyysalue kattaa koko Euroopan ja itäiseen Siperiaan saakka.

Mäntyä käytetään arvokkaan puuaineksen ohella muun muassa erilaisiin rohdoksiin ja lääkkeisiin. Nuoren männyn nilasta ja kuoresta valmistettua havupuutejuomaa saa luontaistuotekaupoista ja C-vitamiinipitoiset nuoret versot ”kerkät” ovat terveellistä syötävää. Männyn kulttuurihistoriallinen arvo on korkea, niin taiteen kuin käytännönkin saralla. Siitä on poltettu tervaa ja pula-aikoina tehty pettuleipää.

Mänty on Suomen yleisin puulaji ja sen metsätaloudellinen käyttö on laajaa. Kuiduttavassa metsäteollisuudessa mäntyä käytetään havusellun raaka-aineena. Sahatavarana mänty sopii hyvin rakennuspuuksi ja huonekaluihin.

Vanhoihin puihin muodostuu paksua kilpikaarnaa, joka suojaa mäntyä muun muassa metsäpaloja vastaan. Viljellyissä taimikoissa hirvi, hyönteiset ja myyrät tekevät vahinkoa, mutta yleisesti ottaen mänty kestää hyvin tuhoja. Varttuneita mäntyjä kutsutaan petäjiksi tai hongiksi. Mänty voi saavuttaa yleisesti 200–300 vuoden iän, mutta Lapissa tavataan jopa 800 vuoden ikäisiä aihkimäntyjä.