Keltakurjenmiekka
Iris pseudacorus
Keltakurjenmiekka on suuri ja näyttäväkukkainen kasvi, joka voi kasvaa yli metrin korkuiseksi. Sillä on miekkamaiset lehdet ja kookkaat, kirkkaankeltaiset kukat, jotka aukeavat kesä-heinäkuussa. Kukinnan jälkeen kasvi muodostaa omintakeisen kotahedelmän.
Keltakurjenmiekka on kosteiden paikkojen kasvi. Sen elinympäristöjä ovatkin ravinteikkaat, märät paikat kuten savi-, muta- ja liejurantojen matalat vedet sekä tervaleppäkorvet. Laji on yleinen Euroopassa sekä Pohjois-Afrikassa.
Keltakurjenmiekka on myrkyllinen kasvi, sillä se sisältää moniin elintoimintoihin vaikuttavaa iridiiniglykosidia. Pramean ulkomuotonsa vuoksi se on suosittu puutarhakasvi ja siitä on jalostettu useita eri viljelylajikkeita. Paksujuurakkoisen kasvin juurta on käytetty rohtona esimerkiksi hammassärkyyn sekä haavojen hoitoon. Juuri sisältää myös parkkihappoja, joten sitä on käytetty nahkojen parkitsemisessa.
Keltakurjenmiekka on hyötynyt ihmistoiminnan aiheuttamasta rehevöitymisestä. Yleisenä lajina se ei tarvitse erityisiä suojelutoimenpiteitä esiintymisensä turvaamiseksi.
Keltakurjenmiekka
Iris pseudacorus
puulaji | lahopuu | kehitysvaihe | avainbiotooppi |
---|---|---|---|
haapa | haapa | 1-5v | lehto |
koivu | koivu | 6-20v | harju |
mänty | mänty | 21-50v | kallio |
kuusi | kuusi | 51-100v | lähde |
muut | muut | puro | |
suo |

Terttualpi
LHYSIMACHIA THYRSIFLORA