Käpytikka on Suomen yleisin tikkalaji. Se on keskikoinen mustavalkoinen tikka, jonka niska ja alaperä ovat punaiset.

Käpytikka sopeutuu elämään monenlaisissa metsissä erämaa-alueilta kaupunkien puistoihin. Lajia tavataan Euraasian lisäksi Pohjois-Afrikassa sekä Kanarian saarilla. Käpytikat ovat tyypillisesti paikkalintuja, mutta huonoina käpyvuosina ne voivat vaeltaa ravinnon perässä isoina parvina Itämeren toiselle puolen. Käpytikka pesii itse hakkaamassaan kolossa ja käpytikan tekemät kolot ovat hyviä pesäpaikkoja myös monille muille kolopesijöille. Käpytikka perustaa talvella johonkin puuhun tai tolppaan ”pajan”, jonne se kuljettaa kävyt hakatakseen niistä siemenet ravinnokseen. Tällaisen puun tai tolpan alle saattaa kertyä jopa satamäärin rikki hakattuja käpyjä.

Käpytikka on talvisin riippuvainen havupuiden siemenistä ravinnonlähteenään.