Sienestys

Sienten lajirunsaus on valtava. Maailmanlaajuisesti sienilajeja arvioidaan olevan noin miljoona. Suurin osa niistä on tunnistettavissa vain mikroskoopilla. Suomesta löytyy noin 2000 silmällä havaittavaa sienilajia, joista yli 200 on ravinnoksi kelpaavia. Kuitenkin vain viidestä kymmenneen näistä lajeista on laajalti ruoaksi käytettyjä.

Sienen syötävä osa on itiöemä, mutta sienen kannalta oleellisin osa on maan alla kasvava sienirihmasto. Lämpötila ja kosteusolosuhteet ratkaisevat, milloin sienirihmasto maassa alkaa kasvaa ja eriytyä itiöemäksi. Suomessa sienten satokausi alkaa toukokuulla ja kestää aina marraskuuhun saakka, jolloin suppilovahveroja voidaan vielä löytää. Pääsatokausi useimmille sienilajeille on elokuu ja syyskuu.

Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan metsistä kerätään yli 16 miljoonaa kiloa ruokasieniä hyvänä satovuonna. Sellaisena vuonna kun sääolosuhteet eivät sieniä suosi, vuotuinen sato voi jäädä noin kolmeen miljoonaan kiloon. Sadossa on siis suurta vaihtelua eri vuosien välillä.

Sienillä on taloudellista merkitystä niin niihin erikoistuneille yrityksille kuin myös yksityisille kotitalouksille, jotka käyttävät sieniä osana ravitsemustaan. Joillakin kotoisilla sienilajeillamme, kuten herkkutatilla, on kysyntää myös kansainvälisillä markkinoilla.

Ei-puuaineisten tuotteiden kerääminen on yksi suosituimmista metsien virkistyskäyttömuodoista. Tällä on positiivisia vaikutuksia sekä talouden että terveyden kannalta. Sieniä voi poimia Suomessa kuka tahansa jokamiehenoikeuksien nojalla. Tätä oikeutta myös käytetään runsaasti. Vuonna 2010 tehdyn selvityksen mukaan noin 40 % Suomen aikuisväestöstä on poiminut sieniä viimeisen vuoden aikana.

Kun sieniä kerätään ravintokäyttöön, on ratkaisevan tärkeää tuntea sienilajit joita kerää. Eräät sienet ovat hyvin myrkyllisiä ja niiden syöminen voi vahingoittaa terveyttä vakavastikin tai johtaa jopa kuolemaan. Hyvä perussääntö on, että jos sienilajia ei varmasti tunne, on parempi jättää se poimimatta.