UPM Forest Life
UPM Forest Life
Polku
Elämän lähdeKasvua huomiseenSopeutumista muutoksiinPäättymätön kiertokulku
KarttaHakemisto
fi
Suomi

Paahderinteiden hoito

Vieritä sivua lukeaksesi lisää

Paahderinteiden hoito

kestävä metsätalous

Paahdelajit kaipaavat menestyäkseen aktiivisia hoitotoimia.

Paahderinteet ovat elinympäristö, jolle on ominaista valoisa ja lämmin pienilmasto. Edustavimmat paahderinteet löytyvät yleensä jyrkiltä etelän tai lännen suuntaan aukeavilta harjujen rinteiltä, joille aurinko pääsee paistamaan suoraan.

Paahderinteiden kasvillisuus on sopeutunut näihin ääreviin elinympäristöihin. Tyypillistä harjujen paahderinteiden kasvilajistoa ovat mm. kissankäpälä, sianpuolukka ja keltanot. Harvinaisempia paahderinteille erikoistuneita lajeja ovat esimerkiksi kangasajuruoho (Thymus serpyllum), idänkeulankärki (Oxytropis campestris) ja hietaneilikka. Osalla paahderinteiden kasvilajistoa on puolestaan oma seuralaislajistonsa, jonka menestyminen riippuu isäntäkasvin läsnäolosta. Esimerkiksi uhanalaiset harjusinisiipi ja muurahaissinisiipi munivat ainoastaan kangasajuruohon kukkiin ja toukat syövät vain ajuruohoa.

Paahderinteiden luontaiseen ekologiaan kuuluu olennaisena osana, että ne ovat palaneet usein. Tämä on säilyttänyt paahderinteille tyypillisen avoimuuden ja paahteisuuden. Hyvän ja tehokkaan metsäpalojen torjunnan vuoksi moni paahderinne kärsii umpeenkasvusta. Varsinkin kuusettuminen on ongelma monessa paikassa. Tästä syystä paahderinteitä on hoidettava aktiivisesti, jotta voidaan turvata niiden ominaispiirteet ja siten niillä elävän lajiston monimuotoisuus.

Paahderinteiden tärkeimpiä hoitokeinoja ovat varjostavan puuston poistaminen ja maan pinnan rikkominen. Nämä keinot on varsin hyvin yhdistettävissä metsätalouden toimenpiteissä hakkuisiin ja maanmuokkaukseen. Soveltuvilla kohteilla voidaan toteuttaa myös luonnonhoidollisia polttoja. Tämä hyödyttää varsinaisten paahdelajien lisäksi myös muita metsäpaloista ja palaneesta puusta riippuvaista lajistoa.

Aiheeseen liittyvät lajit & artikkelit