Maanmuokkaus on talousmetsän kierron ensimmäinen metsänhoitotoimenpide. Se tehdään päätehakkuun jälkeen osana metsänuudistamistöitä. Maanmuokkauksen tarkoitus on luoda hyvät edellytykset istutettavien taimien kasvulle ja siementen itämiselle. Oikealla tavalla toteutettu maanmuokkaus on oleellisen tärkeää uuden puusukupolven kasvuun lähdölle.

Valittu metsänuudistamistapa – istutus, kylvö tai luontainen uudistaminen – määrittelee käytettävän maanmuokkausmenetelmän. Kasvatettava puulaji ja kasvupaikan ominaisuudet vaikuttavat tähän myös. Koska uudistusalan eri osien välillä on monesti vaihtelua, sopiva maanmuokkaustapa voi olla eri tekniikoiden yhdistelmä.

Maanmuokkaustekniikat jakautuvat kahteen pääryhmään: mätästävät ja kivennäismaata paljastavat tekniikat. Mätästävät tekniikat soveltuvat kosteille maalajeille kun taas kivennäismaata paljastavia maanmuokkaustapoja käytetään kuivemmilla kasvupaikoilla.

Kuusen istutusta varten yleisimmin käytetty maanmuokkausmenetelmä on mätästys. Tässä menetelmässä irroitetaan kaivurilla pala metsämaata, käännetään se ylösalaisin ja sijoitetaan alkuperäiseen paikkaansa tai sen viereen. Kuusen taimi istutetaan näin muodostuneen mättään päälle. Männyn uudistamista tehdään istutuksen lisäksi yleisesti kylvämällä tai luontaisen uudistamisen kautta. Tällöin käytetään maanpintaa paljastavia menetelmiä, kuten äestystä. Metsätraktoriin kiinnitetyllä äkeellä rikotaan maanpinnan orgaanista pintakerrosta ja paljastetaan kivennäismaata, joka tarjoaa siemenille otolliset itämisolosuhteet. Jos kyseessä on uudistaminen kylvämällä, siemenet kylvetään samassa yhteydessä.

Haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi maanmuokkaus tehdään aina kevyimmällä mahdollisella menetelmällä. Näin vältetään maa-aineksen ja ravinteiden huuhtoumista. Vesistöjen suojelemiseksi niiden varteen jätetään suojavyöhykkeet, joilla maan pintaa ei rikota. Rinteissä muokkausjälki tehdään rinteen suuntaisesti ja jyrkimmät rinnealueet jätetään muokkaamatta. Näin ehkäistään eroosiota ja sen aiheuttamia valumia.

Avainbiotoopit ja muut arvokkaat luontokohteet ovat luonnollisesti kohteita, joita ei muokata. Elävien puiden, säästöpuiden ja lahopuiden ympärille jätetään muokkaamaton vyöhyke monimuotoisuuden ja kasvatettavien puiden turvaamiseksi.