Avoimet kallioalueet ovat peruskallion paljastumia. Näillä kohteilla ei ole pintamaakerrosta tai se on hyvin ohut. Kalliopaljastumia on syntynyt erityisesti mäkien päälle ja merten rannoille. Metsäluonnossa avokalliolla tarkoitetaan kallioelinympäristöä, jossa puuston peittävyys on alle 10 % kohteen pinta-alasta. Tällaiset kohteet ovat Suomessa yleensä pienialaisia.

Kallioelinympäristöjä luonnehtii avoimuus sekä paahteisuus ja näistä johtuvat erityiset ilmasto- ja valaistusolosuhteet. Kallioiden pienilmasto on valoisa ja kuiva. Kasvuolosuhteet ovat useimmiten hyvin karut. Kallioilla esiintyykin näihin olosuhteisiin erikoistunut lajisto. Puusto koostuu usein lähes kokonaan männyistä, pensasmaista katajaa esiintyy. Tyypillisiä kalliolajeja ovat erilaiset jäkälät, sammalet ja varvut. Muita putkilokasveja esiintyy verrattain vähän.

Karut kalliot eivät ole puuntuotannollisesti suotuisia kasvupaikkoja. Puu kasvaa huonosti ja metsän uudistuminen on hankalaa. Kalliot ovat kuitenkin muusta metsäluonnosta poikkeavien olosuhteidensa vuoksi monimuotoisuuden kannalta tärkeitä elinympäristöjä. On sekä metsätaloudellisesta näkökulmasta, että luonnon monimuotoisuuden nimissä järkevää jättää kallioalueet puuntuotannon ulkopuolelle.